Kai-Ly Kase
Minusta
Työni on ollut suuren osan elämästäni numeroiden parissa, mutta vuosien myötä ihmisistä on tullut minulle yhä tärkeämpi osa työtäni.
Olen työskennellyt yli 20 vuotta esihenkilö- ja johtotehtävissä, pääasiassa taloushallinnon ja talousjohtamisen parissa kansainvälisissä yrityksissä. Vuosien varrella roolini on kuitenkin painottunut yhä enemmän ihmisten johtamiseen. Mitä enemmän olen johtanut erilaisia tiimejä ja työskennellyt eri maista tulevien ihmisten kanssa, sitä selvemmäksi minulle on tullut, etteivät hyvät tulokset synny vain osaamisesta, strategiasta ja toimivista prosesseista. Ne syntyvät ihmisistä.
Kansainvälinen työympäristö on myös opettanut minua näkemään, miten erilaisia ihmisten taustat, kulttuurit, tottumukset ja tavat hahmottaa maailmaa voivat olla. Se, mikä yhdelle tuntuu itsestään selvältä, ei välttämättä ole sitä toiselle lainkaan. Olen oppinut kuuntelemaan enemmän, kysymään ja pyrkimään ymmärtämään, mitä ihmisten ajatusten ja toiminnan taustalla on.
Ihmiset ennen numeroita
Johtajana minua on aina kiinnostanut paitsi se, mitä haluamme saada aikaan, myös se, miten ihmiset ajattelevat, mikä heitä motivoi ja miksi muutos joskus onnistuu ja joskus ei. Vuosien varrella muiden kasvun ja kehittymisen tukemisesta on tullut yksi johtamistyöni tärkeimmistä ja palkitsevimmista puolista.
Minulle on ollut hienoa nähdä, miten tiimeissäni työskennelleet ihmiset ovat kehittyneet, tarttuneet uusiin haasteisiin ja kasvaneet omissa rooleissaan. Erityisen merkityksellistä on ollut kuulla heiltä, että luottamukseni, tukeni ja panostukseni heidän kehittymiseensä ovat todella auttaneet heitä eteenpäin.
Samaa iloa koen nykyään myös valmentajana. Haluan auttaa ihmisiä ymmärtämään paremmin itseään ja sitä, mikä heidän valintoihinsa vaikuttaa, huomaamaan mahdollisuuksia, joita he eivät ehkä aiemmin ole nähneet, ja löytämään oman seuraavan askeleensa.
Oppiminen on osa elämääni
Jatkuva oppimisen merkitys on kulkenut mukanani läpi elämän. Haluan kehittää tietojani ja taitojani, mutta vielä enemmän minua kiinnostaa ymmärtää paremmin, miten ihmiset, organisaatiot ja ympäröivä maailma toimivat. Uusi tieto herättää minussa yleensä seuraavan kysymyksen sen sijaan, että ajattelisin asian olevan nyt loppuun käsitelty.
Yhtä paljon kuin nautin itse oppimisesta, nautin myös muiden oppimisen ja kehittymisen tukemisesta. Olen saanut tehdä sitä johtajana, aikuiskouluttajana ja nyt myös valmentajana. Näissä rooleissa on minulle paljon yhteistä. On hienoa nähdä, kun ihminen oppii jotain uutta, alkaa nähdä itsensä tai oman tilanteensa uudesta näkökulmasta ja löytää sitä kautta mahdollisuuden mennä eteenpäin.
Miten löysin WILDFITin
Kun en ole töissä
WILDFIT herätti kiinnostukseni ennen kaikkea uteliaisuudesta. Olin kuullut siitä useammalta taholta ja siitä, kuinka erilainen ja kiinnostava ohjelma se oli. Silti kesti jonkin aikaa ennen kuin päätin lähteä mukaan. Olen luonteeltani melko perusteellinen ja järjestelmällinen, ja epäröin, koska en löytänyt tarkkaa kuvausta siitä, mitä ohjelman aikana oikeastaan tapahtuisi.
Jo ohjelman aikana ymmärsin, miksi kaikkea tietoa ei ollut etukäteen saatavilla. Nyt sekä WILDFITin itse käyneenä että valmentajana tiedän, että juuri vaiheittainen eteneminen on yksi ohjelman vahvuuksista. Kaikkea ei tarvitse tietää eikä muuttaa kerralla. Uudet asiat tulevat mukaan vähitellen, ja siksi prosessi osoittautui paljon helpommaksi kuin olin ennen aloittamista kuvitellut. Terveellinen elämäntapa ja ravitsemus olivat kiinnostaneet minua jo vuosia. Lasten syntymän myötä aloin miettiä yhä enemmän sitä, millaisia tottumuksia ja valintoja välitämme heille kotona. Kun haluaa antaa lapsilleen mahdollisimman hyvät eväät elämään, alkaa väistämättä tarkastella myös omia valintojaan uudesta näkökulmasta.
Vuosien varrella olimme jo vaihtaneet monia asioita perheemme ruokavaliossa terveellisempiin vaihtoehtoihin, ja vuoteen 2020 mennessä ajattelin tietäväni ravitsemuksesta jo varsin paljon.
Samaan aikaan omassa elämässäni oli tapahtunut useita muutoksia, jotka yksittäin tuntuivat melko pieniltä ja merkityksettömiltä. Olin täyttänyt 40, nuorin lapseni oli kaksivuotias ja olin palannut pääosin istumatyöhön. Paino, joka oli pysynyt lähes samana lukioajoista lähtien, oli parissa vuodessa noussut melkein huomaamatta lähes kymmenen kiloa.
En pitänyt sitä silloin edes kovin suurena ongelmana. Olinhan kuullut, että neljänkymmenen jälkeen painoa kertyy helpommin ja siitä on vaikeampi päästä eroon. Ostin vain yhtä kokoa suurempia vaatteita ja elämä jatkui. Lähes joka iltapäivä tarvitsin kuitenkin kunnon energiabuustin jaksaakseni työpäivän loppuun asti. Sekin tuntui aivan tavalliselta. Iltapäivän väsymys on niin monelle tuttu, ettei sitä välttämättä tule edes kyseenalaistaneeksi. En varsinkaan osannut yhdistää sitä omaan syömiseeni, koska mielestäni söin edelleen varsin terveellisesti.
WILDFITin aloittamisen jälkeen lähes jokainen päivä toi mukanaan uusia oivalluksia. En ollut koskaan ollut dieetillä, joten odotin uteliaana seuraavia viikkoja, kokeiluja ja sitä, mitä kaikkea vielä huomaisin. Suurin yllätys oli se, miten helppoa muutosten tekeminen oli, kun ymmärsin, miksi tein asioita niin kuin tein. Painoni alkoi vähitellen laskea, vaikka painonpudotus ei ollut tavoitteeni. Ohjelman loppuun mennessä painoa oli lähtenyt noin kahdeksan kiloa ja jonkin ajan kuluttua loputkin ylimääräiset kilot.
Paljon tärkeämpää oli kuitenkin se, miltä minusta tuntui. En ollut aiemmin ajatellut, että minulta varsinaisesti puuttuisi energiaa. Minulla vain tuntui aina olevan enemmän asioita, joita halusin tehdä, kuin energiaa niiden tekemiseen. WILDFITin aikana huomasin, että energiaa yksinkertaisesti riitti enemmän ja päivään mahtui enemmän niitä asioita, joita halusin tehdä.
WILDFITissä minua kiehtoi yhtä paljon se, mitä opin ruoasta ja ravitsemuksesta, kuin se, mitä opin itsestäni. Aloin ymmärtää aivan uudella tavalla omia tottumuksiani, valintojani ja niiden taustalla olevia syitä. Jo ohjelman aikana mieleeni tuli ajatus, että haluaisin itsekin WILDFIT-valmentajana auttaa muita.
En kuitenkaan halunnut tehdä päätöstä pelkän alkuinnostuksen perusteella. Halusin ensin nähdä, kantaisivatko WILDFITin myötä tekemäni muutokset oikeasti pitkälle ja olisivatko ohjelman aikana oppimani asiat edelleen osa elämääni vuosien päästä. Hieman yli kolme vuotta myöhemmin päätin kouluttautua WILDFIT-valmentajaksi. Siinä vaiheessa WILDFIT ei ollut minulle enää vain yksi käymäni ohjelma. Olin vakuuttunut siitä, että se oli parantanut elämänlaatuani pysyvästi, ja ohjelman aikana oppimani asiat ja omaksumani tottumukset olivat edelleen luonteva osa arkeani.
Siitä seuraava askel tuntui jo hyvin luontevalta. WILDFITissä pystyin yhdistämään jatkuvan haluni oppia ja kehittyä siihen, mikä on aina tuonut minulle johtajana eniten iloa: muiden ihmisten kasvun ja muutoksen tukemiseen.
Olen kolmen lapsen äiti, ja perhe-elämä on opettanut minulle ihmisistä, motivaatiosta ja neuvottelutaidoista varmasti vähintään yhtä paljon kuin mikään koulutus.
Kansantanssi on ollut osa elämääni päiväkoti-iästä lähtien ja on sitä edelleen. Pidän myös lukemisesta, puutarhanhoidosta, retkeilystä, neulomisesta ja kielistä. Ei liene sattumaa, että moniin harrastuksiini liittyy tavalla tai toisella oppiminen, luominen tai jonkin uuden löytäminen.